Blogosfäärin runoutta käsittelevät kirja-arviot tuntuvat alkavan aina samalla hokemalla: en osaa lukea runoutta. Ikään kuin olisi jokin yksi oikea tapa lukea ja nauttia lyriikasta. Ehkä tämä yksi tapa on valistuneen akateeminen luenta, jossa runon kaikki viittaukset ja kytkökset avataan. Kieriskellään orgastisessa hurmiossa hermeneuttista kehää pitkin ja poikin. Minä luen runoja monella eri tavalla. Joskus leikin […]

Lue lisää "Laita runo soimaan: miniarvioita"