Eteläkorealaisen Han Kangin The Vegetarian on saanut englanninkielisessä kirjamaailmassa huikean vastaanoton. Kiitettäviä arvioita teoksesta on kirjoitettu niin The Guardianissa, The New York Timesissa kuin Publisher’s Weeklyssäkin. Nyt Kang ja hänen kääntäjänsä Deborah Smith ovat ehdolla kansainväliselle Man Booker Prizelle.
The Vegetarian seuraa Yeong-hyen matkaa kasvissyöjästä vegaaniksi, ihmisestä kasviksi ja elämästä kuolemaan kolmesta eri näkökulmasta katsottuna. Romaani jakautuu osiin, joissa päähenkilöä tarkkaillaan aina eri näkökulmasta. Ensimmäisessä osassa kertojana toimii Yeong-hyen sadistinen aviomies, joka heti romaanin aluksi korostaa vaimonsa olevan tuiki tavallinen, ”completely unremarkable in every way”. Maailma tai sen paremmin Yeong-hyen perheenjäsenetkään eivät tunnu olevan kiinnostuneita naisesta.
Sitten tapahtuu jotakin kummaa: Yeong-hye päättää luopua lihasta ja ryhtyä kasvissyöjäksi. Aviomiehelle Yeong-hyen päätös on käsittämätön, samoin kuin päähenkilön perheellekin. Yhtäkkiä päähenkilön elämä ei olekaan enää yhdentekevä häntä ympäröiville ihmisille, vaan Yeong-hyen päätös saattaa teoksen muut henkilöhahmot pois tolaltaan. Kieltäytyminen lihasta tekee hänestä näkyvän ja aiheuttaa tapahtumien vyöryn, jossa valtasuhteet tematisoituvat. Kuka saa päättää Yeong-hyen hyvinvoinnista? Kuinka läheiset voivat ymmärtää Yeong-hyen valintoja, kun ne muuttuvat itsetuhoisiksi? Luvassa on pakkosyöttämistä, väkivaltaa ja purkaantuvia parisuhteita.
Teoksen kerronta on ristikkäistä, kun perspektiivit ja äänet vuorottelevat. Välillä lukiessa huomaa, että Kang on kirjoittanut alun perin teoksensa kolmeksi eri novelliksi, jotka eivät liity toisiinsa aivan saumattomasti. Osia erottavat myös ajalliset aukot, ja niinpä jotakin jää väistämättä kerronnan tuolle puolen ja lukijan ulottumattomiin. Osien välisten yhteyksien hämärtyminen ei kuitenkaan haittaa, vaan tuo samanaikaisesti sekä stimuloivaa että huojuttavaa epävarmuutta lukemiseen.
Viimeisessä ja kenties teoksen raastavimmassa osassa Yeong-hyen sisar In-hye matkustaa tapaamaan siskoaan sairaalaan. In-hye yrittää maanitella sisartaan takaisin elävien kirjoihin, mutta joutuukin pohtimaan omaa suhdettaan elämään ja kuolemaan. Lopulta sisar ei ole enää niin varma siitä, että Yeong-hyen halu tulla kasvin kaltaiseksi ja elää pelkästään auringonvalolla olisi yksistään tuomittavaa. Miehet näkevät Yeong-hyen huomattavasti yksiulotteisemmin, ja tuota näkemistä leimaa usein halu omistaa ja hallita.
Minulle Kangin romaani on puhtaasti feministinen teos, sillä se käsittelee ja puolustaa naisen toimijuutta mahdottomassa tilanteessa. Kang marssittaa lukijan eteen psykologisoivia selityksiä ja kuluneita trooppeja, mutta nämä kaikki osoittautuvat riittämättömiksi Yeong-hyen tulkitsemiseksi. The Vegetarian ravistelee stereotyyppisten naisuhrien kavalkadia – päähenkilöä voisi halutessaan tulkita aviomiehen hyväksikäytön ja väkivallan uhrina, perheen sivuuttamana anorektikkona tai sitten tukahdutettuna hysteerikkona, jonka seksuaalisuus ei löydä sopivaa ilmaisukanavaa. Silti oikeastaan mikään näistä tulkinnoista ei tunnu sopivan kuvaamaan päähenkilön äärimmäisiä ratkaisuja, eivätkä psykologisoinnit tuo lohtua järkytetylle lukijalle. Yeong-hye on tietysti tarinan marttyyri, mutta onko hän todella uhri? Väkivallan ja vääryyden uhrin Yeong-hyestä tekevät ainoastaan hänen lähimmäisensä, jotka toistuvasti epäonnistuvat yrityksissään ymmärtää päähenkilön toimintaa. Riippuu lukijasta, kertaantuvatko väärinymmärrykset vielä uudelleen.
Kang leikittelee myös tietoisesti vegetarismiin liitetyillä ennakkoluuloilla, vaikka satiirisia sävyjä voikin olla vaikeaa havaita. Kasvissyönti on poikkeamista normista, samanaikaisesti sekä valinta että vakaumus, joka koetaan helposti uhkaavaksi vallitsevalle ideologialle. Tuskin minkään asian tekemättä jättäminen aiheuttaa niin suurta tarvetta perustella ja puolustella omia päätöksiä kuin vegetarismi, veganismista puhumattakaan. Joku tietää aina kasvissyöjää paremmin, mitä ja kuinka hänen tulisi syödä. Lisäksi kasvissyönnin herättämiin reaktioihin kuuluu usein sitkeä ajatus porttiteoriasta – kun ihminen luopuu lihasta, hänen ajatellaan pian syövän ainoastaan puusta pudonneita hedelmiä tai elävän valoravinnolla. Kangin teoksessa tämä ennakkoluulo konkretisoituu.
Han Kangia on verrattu niin Haruki Murakamiin kuin Franz Kafkaankin. Yhteyksiä Kafkan ”Nälkätaiteilijaan” tai ”Muodonmuutokseen” ei ole syytä kiistää, sillä sekä Kang että Kafka käsittelevät nälkää ilmaisuvälineenä, ja molemmat myös kirjoittavat metamorfoosista. Sen sijaan The Vegetarianin vertaaminen Murakamin tuotantoon tuntuu äkkiseltään varsin kyseenalaiselta ja perusteettomalta. Murakamin Sputnik Sweetheart hätkähdytti minua korostuneen miehisellä näkökulmalla ja toistuvalla flirttailulla populaarikulttuurin kliseiden kanssa, kun taas Kangin teoksessa lähestymistapa on feministinen ja outous epäsovinnaista.
Ehkä syytä rinnastukseen onkin hyvä hakea teosten ulkopuolelta: ainoa asia, mikä yhdistää Murakamia ja Kangia, tuntuu olevan aasialaisuus. Halutaanko kaikki ei-länsimaalaiset kirjailijat vieläkin niputtaa automaattisesti isompiin blokkeihin, kuten nyt vaikka aasialaisiin ja afrikkalaisiin? Kriitikon ei tarvitse olla perillä eteläkorealaisesta kirjallisuudesta, kun hän voi vain epämääräisesti viitata johonkin toiseen aasialaiseen kirjailijaan ja olettaa, että tämä rinnastus luo automaattisesti kahden täysin eri kulttuureista tulevien kirjailijoiden välille selittävän ja loogisen yhteyden.
En voi itsekään väittää olevani hyvin perillä Etelä-Korean kirjallisesta kentästä, mutta tietty kerronnallinen pateettisuus, joka häiritsi eteläkorealaisen Kyung-Sook Shinin romaanissa Please Look After Mom, tuntuu jollakin tapaa liittyvän kyseisen maan nykykirjallisuuteen. The Vegetarianissakin alleviivataan kärsimystä ja luonnostellaan hetkiä, joiden kipeys ja kauneus korostuu siinä määrin, että ne vaikuttavat jopa falskeilta. Sääliä puristetaan välillä kuin väkisin. The Vegetarianissa pateettisuus tasapainottuu kuitenkin myös ihmisluonnon perimmäistä rumuutta korostavilla äänillä ja kuvauksilla, jotka puuttuvat tyystin Shinin teoksesta.
Kiinostavinta The Vegetarianissa lienee joka tapauksessa päähenkilön anteeksipyytelemätön halu kuolla. Yeong-hyen lähipiiri ei kykene hyväksymään tätä halua, ja ymmärtäminen voi olla vaikeaa lukijallekin. Kangin romaani ei ole lohduttava tuutulaulu, vaan haastava ja epäsovinnainen taideteos ihmisen halusta kuolla ja tuhoutua. Nimittäin juuri siitä Yeong-hyen projektista on pohjimmiltaan kyse – halusta luopua lihansyönnistä, mikä muotoutuu romaanin edetessä haluksi muuttua itse silkaksi lihaksi (ruumiiksi) ja tulla syödyksi.
Kuvat: Jussi Pöntinen
Kanava Klassikko 